Kan utfodring av renar tidigt i livet påverka deras framtida betesbeteende?
I extensiva eller pastorala djurhållningssystem förlitar sig djurägarna på naturbetesmarker för att täcka energi- och näringsbehovet för sina djur. I dessa djurhållningssystem blir dock utfodring mer och mer vanligt för att underlätta för djuren att överleva under perioder med begränsat bete. Utfodring kan vara fördelaktigt på kort sikt, men de långsiktiga effekterna är ännu inte undersökta.
I REINFEED vill vi undersöka de långsiktiga effekterna av utfodring på renars betesbeteende. Detta testar vi i två renhjordar, där utfodrade kalvar i hägn jämförs med fritt betande kontrolldjur. Kontrollgruppen kommer att vara frigående under hela studieperioden, medan kalvarna i hägn får utfodras från november 2019 fram till april 2020. Från och med april kommer kalvarna som utfodrats i hägn gå frigående tillsammans med kontrollgruppen under sommaren och kommande vinter. Vi använder oss av GPS:er och accelerometrar för att följa renars betesbeteende när de är frigående. En accelerometer mäter statisk- och dynamisk acceleration och kan därmed ge oss information om renens finskaliga betesbeteende. Vi kommer följa upp kroppsvikt och genomföra konditionsbedömningar för att bedöma djurens förmåga att utnyttja naturliga betesmarker efter utfodring.
I det här projektet vill vi också veta mer om de kunskaper och erfarenheter som renskötare i Sverige och Finland har när det gäller utfodring av renar. Vi planerar att intervjua minst 10 renskötare från varje land. Hittills så har jag intervjuat sex renskötare i Sverige, och har tillsammans med Minna Turunen (Arctic Centre, Universitet i Lapland, Rovaniemi, Finland) intervjuat sju renskötare i Finland. Fler renskötare som har erfarenhet av utfodring kommer att intervjuas under vintern/våren.
Sammanfattning och deltagare av projektet hittar ni här:
https://www.slu.se/fakulteter/vh/forskning/forskningsprojekt/ren/reinfeed
Onko lisäruokinnalla vaikutksia porojen käyttäytymiseen?
Poronhoidossa hyödynnetään porojen sopeutumista ympäristöönsä ja niiden kykyä muuntaa luonnonlaitumilta saatava ravinto lihaksi ja muiksi tuotteiksi. Porojen talvinen ruokinta on yleistynyt, sillä kilpaileva maankäyttö on lisääntynyt ja leudontuneiden talvien vuoksi maajäätä muodostuu aiempaa useammin, minkä seurauksena porojen ravinnonsaanti luonnonlaitumilta on vaikeutunut. Lisäruokinta saattaa olla hyödyllistä lyhyellä aikavälillä, mutta sen pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole vielä tutkittu.
Tutkimme REINFEED-hankkeessa joutuvatko porot, joille on tarjottu helposti saatavilla olevaa lisäravintoa talven aikana niin sanottuun ’ruokintaloukkuun’. Vaikka porojen lisäruokinnalla olisikin hyödyllisiä vaikutuksia, on vielä kyseenalaista kuinka ruokinta vaikuttaa eläimiin pidemmällä aikavälillä, heikentäisikö se porojen kykyä hyödyntää käytettävissä olevia luonnonlaitumia. Haluamme saada tietoa ja kokemusta porojen lisäruokinnasta haastattelemalla pitkän porojen ruokintakokemuksen omaavia poronhoitajia Ruotsissa ja Suomessa. Suunnittelemme tekevämme vähintään kymmenen haastattelua molemmissa maissa. Tähän mennessä olemme haastatelleet kuutta poron- hoitajaa Ruotsissa ja seitsemää Suomessa.
Teemme myös lisäruokintakokeen poroilla saadaksemme uutta tietoa talviruokinnan mahdollisista vaikutuksista poronvasojen tulevaan ravintokäyttäytymiseen. Testaamme vasojen ravintokäyttäytymistä kahdessa porotokassa, joissa lisäruokittujen vasojen luonnollista laidunkäyttäytymistä verrataan vapaasti laiduntavien, luonnonlaidunta hyödyntävien vasojen muodostaman kontrolliryhmän käyttäytymiseen. Kontrolliryhmän vasat laiduntavat vapaasti koko tutkimusjakson ajan, kun taas lisäruokitut vasat ovat tarhassa ja saavat lisäruokaa joulukuun 2019 ja huhtikuun 2020 välisenä aikana. Huhtikuusta lähtien myös lisäruokitut vasat päästetään laiduntamaan vapaasti kontrolliryhmän vasojen kanssa seuraavan kesän ja talven ajaksi. Poroille asennetaan GPS- ja 3-akseliset kiihtyvyysanturipannat, joiden avulla seurataan eläimen käyttäytymistävapaassa laidunnuksessa. Aktiivisuusmittarilla mitataan kohteen staattista ja dynaamista kiihtyvyyttä, mistä saamme tietoa poron pienipiirteisestä laidunnuskäyttäytymisestä. Porojen paino ja kuntoluokitus määritetään kokeen alussa, sen aikana ja lopussa, jotta saadaan arvio eläinten kyvystä hyödyntää luonnonlaidunta lisäruokinnan jälkeen.